Buorre beaivvi buohkaide! Giitu bovdehusas searvat dilálašvuhtii buktit sámi dálkkádatráđi dearvvuođagaid!
Hyvää päivää kaikille!
Kiitos kutsusta osallistua tilaisuuteen tuomaan saamelaisen ilmastoneuvoston terveiset.
Hienoa, että Lapille on valmistunut energia- ja ilmastostrategia, joka tavoittelee ilmastotavoitteiden saavuttamista Lapin maakunnassa. Työ on hyvin laaja, sisältäen paljon analysoitua tutkimus- ja tilastotietoa, kuulemisia ja valmisteluaineistoa. Saamelaisen ilmastoneuvoston tehtävänä on tarkastella ilmastonmuutosta saamelaiskulttuurin ja siihen vaikuttavien tekijöiden kannalta, ja keskityn kommentissani näihin teemoihin yleisellä tasolla – yksityiskohtaiseen tarkasteluunhan tässä ei ole aikaa.
Haasteena strategialle ja sen toimenpiteille on, että moni asioista ratkaistaan Lapin ulkopuolella, ja valtaosa toimenpiteistä tehtäisiin nykyisellä rahoituksella tai rahoitushakuja kohdentamalla. Tämä on hyvin yleinen strategioiden haaste, josta seuraa helposti yleisluonteisuus ja asioiden ratkaiseminen huomioimalla ja kehittämällä asioita. Myös lukuisat toimenpide-esitykset asettavat haasteensa niin seurannalle kuin toteutukselle.
Suosittelisin itse valitsemaan toimenpiteet, joilla on vaikuttavuutta ja jotka voidaan ratkaista Lapin maakunnan toimijoiden toiminnassa, ja joilla on uutta lisäarvoa, ja jotka voidaan resursoida. Lappikin joutuu sopeutumaan yhä pienevään valtion rahoitukseen. Esimerkiksi droonien käyttö poronhoidossa on jo yleistä ja tulee lisääntymään, mikäli droonit tulevat poronhoidon tukijärjestelmän piiriin.
Keskeinen haaste on, miten ratkaistaan eri intressiriistiriidat – joita varmasti tulee – ilmaston, luonnon ja kulttuurin kannalta oikeudenmukaisesti. Lappi nojautuu vahvasti matkailuun – yhä enemmän – ja kasvava matkailu lisää erityisesti liikennesektorin päästöjä. Lapissa tuskin on kuitenkaan halua rajoittaa matkailua ilmastosyihin vedoten. Erityisen selkeästi intressiristiriidat tulevat vastaan pohdittaessa tuulivoiman ja kaivoksien vaikutuksia eri intressiryhmiin ja globaalia vastuuta.
Suomen ilmastopaneelin hankkeessa on luotu tarkastelukehikko, jota voidaan käyttää ilmasto-oikeudenmukaisuuden arvioimiseen. Keskeinen kysymys on, jota myös monet saamelaiset poronhoitajat pohtivat, tasapainon löytäminen vihreän siirtymän ja taakanjaon välille. Yhteiskunnan sähköistyminen tarvitsee mineraaleja – mutta kaivannaisteollisuudella on laajat ilmasto-, ympäristö- ja sosiokulttuuriset vaikutukset.
Strategian tavoitteiden toteutumista seurataan indikaattorein ja väliaikaistarkasteluin, mikä onkin hyvin kannatettavaa. Saamelaisella ilmastoneuvostolla on parhaillaan käynnissä hanke, jossa kehitetään ja otetaan käyttöön indikaattorit ilmastonmuutoksen vaikutuksien seuraamiseksi saamelaiskulttuurille. Toivon, että ne otetaan osaksi Lapin energia- ja ilmastostrategian seurantaa ja arviointia niiden valmistuttua.
Tutkimustieto ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja hillintätoimista lisääntyy koko ajan ja ratkaisevaa onkin, miten tätä tietoa pystytään hallitsemaan ja hyödyntämään päätöksenteossa ja miten päivittyvä tieto saadaan käyttöön ilman erillisiä tutkimusprojekteja ja -hankkeita. Vaikka tekoäly kehittyy valtavasti, ihmisiä tarvitaan edelleen löytämään olennainen tieto ja soveltamaan tätä tietoa.
Ehkä tarvitsisimmekin uudenlaisen rajapinnan, josta tietoa voi hyödyntää. Tarvitsemme siis sekä ilmastotiedon analysoijan ja popularisoijan, joka palvelisi niin viranomaisia, tiedettä ja ilmastokasvatusta sekä ilmastotoimien edistämistä. Ilmastonmuutoksen seuranta, sen hillintä ja siihen sopeutuminen tarvitsevat pitkäjänteistä seurantaa, monitieteistä tutkimustietoa, joka on hyödynnettävissä päätöksenteossa. Hankkeita tarvitaan, mutta tarvitaan myös kokoavaa, seurattavissa olevaa tietoa. Toivottavasti tuleva KISS LIFE-hankekokonaisuus voisi tuoda tähän osaltaan ratkaisuja.
Poronhoito on osana maatalouden päästöjä. Poronhoito on pieni elinkeino – verrattuna maatalouteen – mutta tulevaisuudessa olisi tarpeen laskea poronhoidon aiheuttamat päästöt ja myönteiset vaikutukset mm. hiilen sidontaan ja kiertoon omana kokonaisuutenaan, jotta voidaan arvioida eri elinkeinojen ilmastokestävyyttä ja sopeutumista ilmastonmuutokseen. Poronhoitajille on asetettu strategiassa useita rooleja – tiedontuottajia ja luonnonsuojelutyön tukena esimerkiksi ennallistamisessa.
Poronhoitajien asiantuntemuksen – ja saamelaisten perinteisen tiedon haltijoiden – asiantuntemuksen hyödyntäminen parantaa todennäköisesti hankkeiden onnistumisastetta ja tulosten laatua, mutta osallistaminen ja tietojen hyödyntäminen tulee tapahtua eettisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla, kunnioittaen saamelaisen perinteisen tiedon omistajuutta ja poronhoitajien ammattitaitoa – siis oikeasta työstä kunnon palkka. Tämä on hyvin tärkeä nostaa esille tutkimustoiminnan yhä lisääntyessä ja laajentuessa. Lisäksi toimenpiteiden kasaaminen poronhoitajille ja paliskunnille ilman korvausta ei ole kestävä ratkaisu. Poronhoidolla on keskeinen rooli hiilensidonnassa ja hiilen kierrossa, ja porojen laidunnuksella on ilmastonmuutosta hillitseviä alueellisia vaikutuksia.
Kulttuuriympäristöä käsittelevässä osiossa puuttui keskeinen saamelaista kulttuuriympäristöä muuttava ja muokkaava tekijä – metsittyminen ja pensastuminen. Prosessin myötä paikannimet muuttavat merkitystään, kulttuurimaisema muuttuu ja alueiden käyttökin. Tähän ei ole esitetty ratkaisuja – ainakaan riittäviä kulttuuriympäristöä koskevissa osioissa eikä Lapin luontoa koskevissa osioissa.
Suojelualueiden hoidon ja käytön suunnittelulla, yhteistyöllä poronhoitajien kanssa ja muiden alueiden käyttäjien kanssa voitaisiin luoda edellytyksiä tunturiluonnon säilymiseksi Suomessa. Strategiassa toki mainitaan, että ollaan laatimassa erillinen luonnon monimuotoisuusstrategia. Itse toivoisin, että strategiat voisi yhdistää – luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutos ovat saman kolikon eri puolia. Strategiaväsymystä on myös hyvä välttää.
Strategia on hyvä alku Lapin ilmastotoimille ja eri tahojen välisen yhteistyön kehittämiselle. Saamelaiskulttuuri on laajasti edustettuna strategiassa – tulee vain löytää ne konkreettisimmat ja kiireellisimmät toimenpiteet, resursoida ne ja aloittaa toimenpiteet. Toimenpiteillä on jo kiire. Pari viikkoa sitten saamelaisen ilmastoneuvoston ja Syken hanke järjesti työpajan saamelaisille perinteisen tiedon haltijoille – ja esille nousi erityisesti muutosten nopeus. Yhden osallistujan sanoin, kolmekin vuotta on pitkä aika, ja siinä tapahtuu paljon muutoksia.
Strategioista tulee siis päästä nopeasti toimenpiteisiin. Saamelainen ilmastoneuvosto on mielellään mukana tukemassa ja edistämässä konkreettisia toimia saamelaiskulttuurin ja alueen ympäristön turvaamiseksi muuttuvassa ilmastossa. Kuukauden päästä luovutetaan saamelaisten totuus- ja sovintokomission loppuraportti. Kanadassa vastaava prosessi johti mm. suojelualueiden hallinnon uudelleenarvioimiseen. Odotan suurella mielenkiinnolla, johtaako Suomen raportti vastaaviin, kauaskantoisiin toimenpiteisiin sekä suojelualueiden että ilmastonmuutoksen sopeutumisen ja hillinnän osalta.
Toivon, että saamme kuulla hyviä tuloksia näiden kahden seminaaripäivän alustuksista, paneelikeskusteluissa ja pohdinnoista – ja siihen todellakin uskon. Saamelainen ilmastoneuvosto on mielellään mukana Lapin liiton kanssa kehittämässä strategian toimenpiteitä ja tuomassa huomioita tulevissa tapaamisissa.
Saamelainen ilmastoneuvosto on hyvin avoin aidolle yhteistyölle. Uskoakseni meillä on kaikilla yhteinen huoli ilmaston ja luonnon rajattomuudesta. Luonto ei noudata valtioiden eikä kuntien rajoja – vedet, ilmasto ja ekosysteemit ovat yhteisiä. Tarvitsemme ennen kaikkea globaaleja ilmastoa ja luontoa säästäviä päätöksiä – ja nehän alkavat strategioista, kuten Lapin ilmasto- ja energiastrategiasta.
Kiitoksia huomiostanne!
Giitu fuomášumis!