Arvoisat Suomen ilmastopaneelin entiset ja nykyiset jäsenet, tiedeyhteisö ja päättäjät. Gudnejahtton Suoma dálkkádatpanela ovddeš ja dálá lahtut, dieđasearvvuš ja mearrideaddjit. Hyvää iltapäivää kaikille, buori eahketbeaivvi buohkaide!
Lämpimät onnittelut teille kaikille, ilmastotutkimuksen ja ilmastotiedon edelläkävijöille. On ilo juhlia kanssanne ilmastopaneelin historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Ilmastopaneeli on ollut 10-vuotisen – tai oikeastaan 15-vuotisen historiansa aikana, tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa, tiedeviestintää ja -keskustelua.
Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset ovat yhä laaja-alaisempia vaikuttaen yhteiskunnan kaikkiin eri sektoreihin ja elinympäristöömme, kulttuuriin, yhteiskuntaan ja paikkaamme maailmassa. Ilmastopaneeli on alusta lähtien ollut monitieteinen. Se onkin sen vahvuus. Ilmastopaneelin yksi keskeinen saavutus on myös tieteen popularisointi ja tiedon tuottaminen ilmastonmuutoksesta Suomen virallisilla kielillä. Tiedeviestintä on entistä tärkeämpää ja se, että se on saavutettavissa eri ryhmille. Omakielinen ilmastotieto tukee kansalaisia, viranomaisia ja päättäjiä heidän toiminnassaan sekä myös ilmastokasvatusta. Ilmastopaneeli on myös julkaissut materiaalia saamen kielillä, mistä olen hyvin iloinen. Meidän kaikkien yhteinen haaste on, miten saamme kohdennettua tiedeviestintää eri ryhmille, ja ennen kaikkea nuorille ja lapsille. Kaikkia ryhmiä ei voida tavoittaa, mutta on tärkeää edes yrittää.
Maailma on muuttunut paljon niinkin lyhyessä ajassa kuin 10 vuodessa ja maailmanpoliittinen tilanne on tuonut uusia uhkia riittäville ilmastotoimille, ja keskustelu on yhä polarisoitunempaa ja kärjistyneempää niin politiikassa kuin sosiaalisessa mediassakin. Ilmastotutkijat joutuvat kohtamaan epäilyjä ja jopa häirintää.
Ilmastopaneelin perustamisen myötä Suomeen on perustettu neljä muuta tiedepaneelia, uusimpana edustamani saamelainen ilmastoneuvosto. Tiedepaneelien yhteistyötä tarvitaan yhä enemmän, jotta tiedeyhteisön viesti saadaan vaikuttavasti ja tehokkaasti päättäjien tietoon. Erityisen tärkeää yhteistyö on nyt, kun valtionhallinnon säästöt ulottuvat kaikille yhteiskunnan eri sektoreille, ja myös tiedepaneelien asemasta, tehtävistä ja rahoituksesta keskustellaan, myös kriittisesti. Kriittinen keskustelu on tärkeää – mutta sen tulee perustua tietoon, eikä poliittisten irtopisteiden hakemiseen.
Kriittistä, tietoon perustuvaa keskustelua tarvitaan ennen kaikkea siitä, miksi tiedeyhteisön viesti ei välity riittävästi ilmastotoimissa tai luonnonsuojelun toimenpiteissä. Poliittisten ja taloudellisten intressien katsotaan joissakin tapauksissa olevan tärkeämpää kuin ilmastotavoitteiden toteutuminen tai luontoarvojen turvaaminen. Suurena haasteena onkin, että maailmassa ja politiikassa eletään yhä enemmän hetkessä ja oman sukupolven tilanteessa. 1980-luvun lopussa esitetty kestävä kehitys ja sen tavoitteet ja ylisukupolvisen vastuun käsite ovat ajankohtaisempia kuin koskaan aikaisemmin ilmastonmuutoksen ja luontokadon aikana, siis millaisen tulevaisuuden jätämme tuleville sukupolville. Tämän tulee olla ja se onkin jo nyt keskeinen osa tiedepaneelien työtä.
Oma tieteenalani, kulttuuriantropologia, on tutkinut historiansa alusta sitä, miten kulttuurit muuttuvat kohdatessaan toisen kulttuurin ja ovat taltioineet muutosta ja katoavia perinteitä. Ilmastotutkimus taltioi mennyttä ilmastoa ja olosuhteita sekä ennakoi tulevaa. Ilmastonmuutos on kulttuurista muutosta ja myös yhteiskunnallinen muutosprosessi, joka pakottaa meitä muuttamaan toimintaamme, ajatteluamme ja suhtautumistamme luontoon. Omassa kulttuurissani, saamelaiskulttuurissa, meille on aina opetettu, että luontoon ei tule jättää pysyviä jälkiä, ja ihminen on osa luontoa, ei sen haltija, mutta toimii vuorovaikutuksessa luonnon ja sen prosessien kanssa. Olen itse nähnyt miten ilmastonmuutos on muuttanut luontoa, sen prosesseja ja miten saamelaiset ovat sopeutuneet muutokseen erityisesti poronhoidossa. Huoli tulevaisuudesta on suurta ja tämä huoli on meille kaikille yhteinen.
Lähitulevaisuudessa saamelaiskulttuurin kannalta haasteena tulee olemaan Suomessa ennallistamissuunnitelman toimeenpano ja vihreän siirtymän oikeudenmukaisuuden varmistaminen. Ilmastonmuutos luo epätasa-arvoa, jonka lieventämiseen tarvitaan tutkijoiden, päättäjien ja saamelaisten perinteisen tiedon haltijoiden osallisuutta. Ilmastonmuutokseen sopeutumisella ja hillinnällä on inhimillisiä vaikutuksia, joita on ymmärrettävä entistä paremmin. Oikeudenmukaisuuden varmistaminen on välttämätöntä, jotta ilmastotoimilla on yhteiskunnallinen hyväksyttävyys. Ilmastopolitiikan oikeuden-mukaisuuden kehittämiseksi ilmasotopaneelissa on kehitetty arviointitaulukko, jonka toivon otettavan käyttöön ilmastotoimien suunnittelussa. Ilmastopaneelin tulee olla rohkea suunnannäyttäjä ja tuoda esille vaihtoehtoja ja ratkaisuja aikamme suuriin haasteisiin.
Ilmastonpaneeli on perustamisensa myötä tuonut sekä toivoa että uskoa siihen, että Suomessa halutaan ratkaista ilmastokriisi ja tehdä tehokkaita ilmastotoimenpiteitä tutkittuun tietoon perustuen. Tämä ei ole valitettavasti kaikilta osin ole toteutunut Suomen politiikassa, ja ilmastopaneelin työtä tarvitaan yhä enemmän, eikä työ ole loppumassa lähitulevaisuudessa. Tarvitsemme siis ilmastopaneelia yhä edelleen ja toivon yhteistyön kehittyvän ilmastopaneelin ja saamelaisen ilmastoneuvoston välillä. Haasteet tulevat kasvamaan, mutta ilmastopaneelin työn tukena on laaja tiedeyhteisö ja tiedepaneelien yhteistyö. Toivon, että nykyiset ja tulevat päättäjät ymmärtävät työn tärkeyden koko Suomelle ja sen tulevaisuudelle.
Kiitos ilmastopaneelin entisille ja nykyisille jäsenille arvokkaasta työstä Suomen ilmastopoliittisen päätöksenteon parantamisesta.
Lopuksi toivotan ilmastopaneelille onnea ainakin seuraavaksi 10-vuotiskaudeksi! Loahpas sávan dálkkádatpanelii lihku aŋkke čuovvovaš logi jagi áigodahkii.