Saamelaisen ilmastoneuvoston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimushankkeet järjestivät Levillä työpajan Käsivarren ja Näkkälän paliskuntien siitojen edustajille. Tavoitteena oli kehittää menetelmiä ilmastonmuutoksen vaikutuksien seuraamiseksi saamelaiskulttuurille sekä ratkaisujen löytämiseksi tunturiluonnon suojeluun ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Yksi suurimpia uhkia alueelle on avotunturien metsittyminen ja pensastuminen, joka on alkanut kiihtyä ilmaston lämpenemisen myötä 2000-luvulla. Toimenpiteitä metsittymisen hillintään tarvitaan pikaisesti – männyt ovat levinneet jo paljakalle ja tunturikoivuhyöhykkeelle. Saamelaisporonhoito on alkanut sopeutua ilmastonmuutokseen, elinkeinon harjoittaminen on kallistunut ja vaikeutunut. Suurena huolenaiheena on saamelaisen elämänmuodon säilyminen ja ratkaisujen löytäminen siihen, että saamelaisnuoret pääsevät poronhoidon pariin.
Kilpaileva maankäyttö kiihtyy
Kaikkien siitojen alueella merkittävin kilpaileva maankäyttö kestävälle poronhoidolle on matkailu, laiton moottoriajoneuvoilla luonnossa liikkuminen sekä hallitsematon ulkopaikkakuntalaisten metsästys. Metsästys vaikeuttaa merkittävästi poronhoitoa ja häiritsee porojen hyvinvointia. Se ajoittuu syksyllä juuri porojen rykimäaikaan ja keväällä ennen vasontaa.
Porot pelkäävät luontaisesti koiraeläimiä kuten susia ja koiria. Metsästyskoirilla tapahtuva pyynti aiheuttaa useita viikkoja kestävää heilurimaista poroelojen liikettä: porot pakenevat koiria ja niiden ääntä useita kymmeniä kilometrejä palaten myöhemmin takaisin. Heiluriliike kuluttaa laitumia ja heikentää tunturiluonnon tilaa, lisää poronhoitajien työtä ja heikentää porojen kuntoa.
Matkailu on kasvanut merkittävästi erityisesti Käsivarren alueella, ja poronhoito on joutunut väistymään sen tieltä. Matkailun myötä kaikenlainen kesä- ja talviaikainen luvaton maastoliikenne on lisääntynyt, mikä on lisännyt etenkin tunturikankaiden kulumista. Lämpenevä ilmasto tulee lisäämään matkailupainetta Enontekiölle, johon on jo nyt varauduttava.
Poronhoitajat valmiina toimiin – entä muut?
Poronhoitajat ovat valmiita hillitsemään metsittymistä kohdennetulla paimennuksella, tuottamalla tietoa, havainnoimalla muutoksia ja kehittämällä laidunkiertoa – tämä edellyttää yhteiskunnan taloudellista tukea ja suojelualueiden hoidon ja käytön ohjauksen uudistamista sekä yhdessä ratkaisujen löytämistä.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen hillitseminen edellyttävät kaikilta alueiden käyttäjiltä ja toimijoilta toimenpiteitä – vaikeitakin arvovalintoja ja tiedonhankintaa. Myös muun maankäytön, kuten metsästyksen, tulee olla ilmastokestävää ja poronhoidon tarpeita kunnioittavaa. Metsästyksen kestoa, sen käytössä olevia alueita ja koiran käyttöä tulee tarkastella uudelleen.
Suojelualueiden hoito ei nykyisellään turvaa luontoarvoja eikä hillitse ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia. Uudenlaisia suojelutoimenpiteitä tulee aloittaa kuten kohdennettu paimennus, männyn leviämisen estäminen ja eri käyttäjäryhmien välisen yhteistyön kehittäminen.
Poronhoidon hallintoa ja tukijärjestelmää tulee työpajan mukaan uudistaa merkittävästi yhteistyössä poronhoitajien kanssa. Siinä tulee huomioida ilmastokestävyys, riittävät tuet nuorille elinkeinoharjoittajille ja saamelaiskulttuurin erityispiirteet. Osallistujat painottivat saamelaisen siidajärjestelmän tärkeyttä saamelaiselle elämäntavalle ja sen aseman vahvistamista. Saamelaiset poronhoitajat ovat valmiita tekemään tieteelliseen tutkimukseen ja saamelaiseen perinteiseen tietoon perustavia ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi.
Erilaisia ratkaisuja eri alueille
Saamelaisten kotiseutualue on olosuhteiltaan hyvin vaihtelevaa, ja olosuhteet voivat vaihdella merkittävästi paliskuntien sisällä. Ilmaston lämmetessä vaihtelevuus tulee lisääntymään, ja alueellisia ratkaisuja tarvitaan. Esimerkiksi Käsivarren alueella kestävä ja ohjattu matkailu turvaa myös alueen luontoarvojen säilymisen estäen laajojen infrastruktuurihankkeiden ja maisemaan vaikuttavien hankkeiden tulon. Käsivarrelle esitettiin kansallispuiston perustamista, joka mahdollistaisi matkailun tarkemman ohjauksen ja valvonnan ja turvaisi nykyistä paremmin saamelaiskulttuurin säilymisen. Sen sijaan Itä-Enontekiöllä puolestaan alueen säilyttäminen syrjäisenä erämaa-alueena nähtiin parhaana ratkaisuna.
Haluttiin lisää tietoa ja yhteistyötä
Sekä saamelaisen perinteisen tiedon haltijat että tutkijat pitivät hyvin tärkeänä vuorovaikutusta ja ratkaisujen etsimistä yhdessä. Keskeinen esitys oli, että tuotettu tieto otettaisiin vakavasti hallinnossa ja viranomaistoiminnassa ja niiden avulla kehitettäisiin tunturiluonnon suojelua ja poronhoidon hallintoa. Keskustelua perinteisten tiedon haltijoiden kanssa jatketaan indikaattoreista ja tarvittavista toimenpiteistä. Työpajan järjestivät saamelaisen ilmastoneuvoston ilmastonmuutoksen vaikutusten seuraaminen saamelaiskulttuurille – indikaattorien kehittäminen (SAAMI-INDI) ja Suomen ympäristökeskuksen ilmastonmuutoksen ja vihreän siirtymän vaikutukset tunturikasvillisuuteen ja perinteiseen saamelaiseen poronhoitoon -hankkeet. Työpaja järjestettiin 23.10.2025 Levillä. Työpajaan osallistui kymmenen saamelaista poronhoitajaa ja hankkeiden tutkijoita. Vastaava työpaja järjestettiin 10.9.2025 Utsjoella, jossa kuultiin Paistunturin ja Kaldoaivin paliskuntien poronhoitajien näkemyksiä.
Puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi
Saamelainen ilmastoneuvosto
P: +358 50 575 8984
klemetti.nakkalajarvi@oulu.fi
Ilmastonmuutoksen ja vihreän siirtymän vaikutukset tunturikasvillisuuteen ja perinteiseen saamelaiseen poronhoitoon -hankkeesta
Erityisasiantuntija Riku Lumiaro
Suomen ympäristökeskus
P. + 358 50 409 8654
riku.lumiaro@syke.fi
