Saamelainen ilmastoneuvosto järjesti perinteisen tiedon kuulemistilaisuuden Sajoksessa, Inarissa. Saamelaisille suunnattu tilaisuus käsitteli ilmastonmuutokseen sopeutumista Saamenmaalla. Pääsin osallistumaan arvokkaaseen tilaisuuteen ensimmäistä kertaa osana Saamelaista ilmastoneuvostoa.
Eettisesti, oikeudenmukaisesti ja kunnioittavasti tehtävä työ mahdollistaa asianmukaisen ilmastopolitiikan — mutta se edellyttää, että päättäjät ottavat tiedon huomioon ja toimivat sen pohjalta. Saamelaisella ilmastoneuvostolla on tässä selkeä tehtävä: järjestää kuulemistilaisuuksia, viedä viestiä eteenpäin raporttien ja yleistajuisten kirjoitusten kautta sekä osallistua akateemiseen tutkimukseen – myös jäsentensä taustaorganisaatioiden kautta. Tiedon on kuljettava kansalliselta tasolta EU-tasolle saakka. Saamelainen ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelma olisi tärkeä askel tähän suuntaan, ja Saamelaisella ilmastoneuvostolla on myös tehtävänsä tässä. Toimia on tehtävä nyt, sillä monet muutoksista ovat jo käynnissä, ja huoli saamelaiskulttuurin ja kielen säilymisestä on läsnä arkipäiväisessä elämässä nyt.
Paikan päällä Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen Parlamenttisali Soljussa oli perinteisen tiedon haltijoita keskustelemassa poronhoidon, kalastuksen, käsitöiden (duodji) sekä kielen ja kulttuurin tulevaisuudesta muuttuvassa ilmastossa. Myös Yle Oddasatin toimittaja oli paikalla, ja juttu julkaistiin jo uutisissa täällä. Saamelaisen ilmastoneuvoston puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi piti lyhyen avauspuheenvuoron, minkä jälkeen keskustelu avattiin. Koska tilaisuus oli minulle ensimmäinen laatuaan, keskityin kuuntelemaan ja oppimaan. Yhdessä muutaman muun yleisön jäsenen kanssa olimme tarkkana korvana, sillä tilaisuus oli monelle uusi kokemus.
Keskustelussa nousi esiin useita ilmastonmuutoksen konkreettisia vaikutuksia, joilla on suora yhteys saamelaisten oikeuksiin ja kulttuurin jatkumiseen. Vaikka ilmastotutkijat ovatkin korostaneet erityisesti talvien muuttumista vetisemmiksi ja lämpimämmiksi, kuumenevat kesät ovat kuitenkin suurempi uhka saamelaiskulttuurin jatkumisen kannalta. Helteet eivät ole hyväksi poroille, ja varsinkin vasat kärsivät, eikä moni selviä aikuisuuteen saakka. Kalat eivät myöskään viihdy lämpenevissä vesissä ja monet muut muutokset huolestuttavat luonnossa. Myös duodji kohtaa jo muuttuvat olosuhteet, sillä materiaaleina käytetään pääasiassa luonnonmateriaaleja. Poron eri osat, kuten nahka ja luut, ovat laadultaan erilaisia tautien lisääntyessä, ja muuttuvat säät vaikeuttavat materiaalien käsittelyä. Luonnosta kerättävien materiaalien osalta tiedetään, että esimerkiksi kenkäheinät kasvavat eri aikaan ja eri paikoissa kuin aiemmin, eikä perinteiseen tietoon perustuva vuodenaikojen mukaan eläminen enää aina päde.
Käsityö on usein kotona tehtävää perinteiden jatkamista, ja sillä on suuri merkitys niin tiedonjakamisen kuin kulttuurin elinvoimaisuuden kannalta. Sámi Duodji ry. kirjoittaa saamenpuvuista, että ”[k]auniisti ommellulla ja puetulla puvulla saamelainen kunnioittaa niin kulttuuriaan kuin tilaisuutta, johon osallistuu. Saamenpuvulla saamelainen edustaa omaa sukuaan, aluettaan ja kansaansa.” Ne ovat näkyvä osa saamelaista identiteettiä, ja pukujen mukana kulkee tietoa suvussa ja suvuilta sekä välittyy myös ympäröiviin yhteiskuntiin. Saamenpuku, kuten muutkin saamelaisten perinteiset käsityöt, on kuitenkin vastannut perinteitä kunnioittaen myös muutokseen, ja nykyaikaan tuodut taiteen keinot ovat esillä muun muassa Oulussa erilaisissa tapahtumissa Risku-kokonaisuudessa.
Saamelainen kulttuuri on rajaton ja elävä, kuten näyttelyt kertovat. Tässä onkin teemoja, joita myös Saamelainen ilmastoneuvosto tulee tarkastelemaan työssään.
Vaatteet ja käytännöt etenkin poronhoidon osalta nousivat keskusteluun myöhemmin kokoontuessamme syömään. Muuttuva ilmasto vaatii vaatteilta paljon, muun muassa vedenpitävyyttä läpi talven sekä varautumista kaikkiin mahdollisiin säihin. Koneet ja laitteet ovat kovalla kulutuksella pakkasten äkillisesti vaihtuessa plusasteisiin. Vaaratilanteet poronhoidossa lisääntyvät, kun aiemmat varmat jääreitit eivät kannakaan, tai kun tuuli kasaa lunta eri tavoin ja eri paikkoihin kuin on vuosien saatossa totuttu. Sopeutumista on tehtävä kaikkialla ja alati, ja vaikka saamelaiset ovatkin tottuneita sopeutumiseen, on silti syytä tarkastella kriittisesti, milloin sopeutuminen on vaarassa viedä saamelaiskulttuurin mennessään, kuten puheenjohtaja Näkkäläjärvi kirjoittaa.
Kaiken keskiössä on huoli nuorista ja lapsista — tulevaisuudesta. Perinteinen tieto kerrytetään menneessä, jotta tulevaisuudessakin olisi elämää. Tämän turvaamiseksi tarvitaan nyt päätöksiä ja toimintaa.
Marja Helena Sivonen on Saamelaisen ilmastoneuvoston tuore jäsen. Hän työskentelee erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa, sekä vierailevana tutkijana Arktisella keskuksella. Sivosen tutkimus käsittelee ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta käsin, etenkin energian, turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden kautta. Hän on kotoisin Ylikiimingistä, Oulusta.
Kuva: Yksityiskohta Outi Pieskin teoksesta Virta–Emo–Maa (Eatnu–Eadni–Eana), joka sijaitsee Saamelaiskäräjien parlamenttisalin Soljun seinällä.