Torstaina 12.3.26 Operaatio Arktis, Saamelaisneuvosto ja Lapin yliopisto järjestivät työpajan ilmastonmuutoksesta Saamenmaalla, ilmastointerventioista ja ilmaston keikahduspisteistä. Inarissa järjestettiin samaan aikaan SAAMI-INDI- hankkeen työpaja sekä saamelaisen ilmastoneuvoston kuuleminen saamelaisille ilmastonmuutoksen sopeutumisohjelmasta.
Käsittelin Operaatio Arktiksen tilaisuudessa pitämässä puheessani mm. ilmastonmuutoksen vaikutuksia saamelaisille ja ympäristöllisiä ja kulttuurisia keikahduspisteitä. Saamenmaa on lämmennyt nopeammin kuin muu maailma, noin neljä astetta esiteollisesta ajasta. Keikahduspiste tarkoittaa kriittistä rajaa, jonka ylittäminen aiheuttaa ilmastojärjestelmässä merkittäviä ja peruuttamattomia muutoksia. Minulla oli ilo pitää puheeni pohjoissaameksi ja sainkin pohdittavaksi miten keikahduspiste (engl. tipping point) käännettäisiin pohjoissaameksi. Mieleeni tuli Saara-áhkkuni varoitus lapsuudestani laskiessamme pulkalla mäkeä: älkää laskeko liian kovalla vauhdilla ettette heitä pulkan kanssa kuperkeikkaa (gubbarastit). Päädyin käyttämään verbistä gubbarastit muodostettua termiä gubbarastinčuokkis ilmastotieteen käsitteenä. Globalisaatio ja ilmastonmuutos vaikuttavat saamen kieleen ja sen käyttöön, mutta kieli ei pysy kehityksessä mukana, jos sitä ei käytetä.
Mitkä ovat keikahduspisteet saamelaisten kontekstissa ja onko keikahduspiste jo ylitetty?
Yhtenä keikahduspisteenä pidetään maapallon keskilämpötilan nousua yli 2 asteen verrattuna esiteolliseen aikaan. Hyvin ratkaisevaa on, ylittääkö maailma keikahduspisteen ns. AMOC-keikahduspisteen saavuttamisen myötä, jolloin Pohjoisen pallonpuoliskon olosuhteet muuttuisivat Pohjois-Atlantin kiertoliikkeen muuttuessa. Vaikka kiertoliikkeen pysähtyminen on nykytiedon perusteella epätodennäköistä, sen aiheuttamat vaikutukset olisivat erittäin merkittäviä. Toteutuessaan se voisi esimerkiksi laskea Suomen talvilämpötiloja jopa 20 astetta, ja olosuhteet muuttuisivat vaikeaksi jopa kylmään sopeutuneille saamelaisille ja heidän elinkeinoilleen.
On selvää, että teknologisia ratkaisuja tarvitaan estämään keikahduspisteiden saavuttaminen, mutta helppoja eikä edullisia ratkaisuja ole ilmastonmuokkaukseen. Saamelaiskulttuurille ajatus on vieras, koska siihen ei kuulu luonnon järjestelmien muokkaaminen. Ei tule aiheuttaa harmia ja vahinkoa. Tälle löytyy vastaavuus antropologien eettisistä periaatteista: tutkijan tulee tunnistaa tutkimuksen vaikutukset, valta-asetelmat ja mahdolliset haitat sekä pyrkiä minimoimaan ne. Mutta, kuten yksi informanttini sanoi, saamelaisethan ovat sopeutumisen mestareita. On sopeuduttu valtioihin, kolonialismiin, uusiin asuinalueisiin ja olosuhteisiin – saamelaisen elämä on ollut yhtä sopeutumista.
Ympäristölliset keikahduspisteet – eli mm. globaali yli kahden asteen lämpeneminen sekä merivirtojen muutokset ovat yksiselitteisiä. Mutta mitkä ovat kulttuurin keikahduspisteet – milloin on sopeuduttu niin paljon, että sopeutumisen rajat ovat tulleet vastaan? Milloin ei ole enää paluuta ja muodostuu uusi kulttuurifuusio? Yksi selkeä keikahduspiste sopeutumisen rajojen vastaan tulemisella on se, kun perinteisiä tietoja ja tapoja ei voida enää käyttää, eivätkä saamelaiset voi enää elää saamelaisen elämäntavan mukaan ja harjoittaa saamelaisia perinteisiä elinkeinoja saamelaisten tapojen ja perinteiden mukaisesti. Saamenmaa on myös metsittymässä – onko yksi keikahduspiste se, kun maisema muuttuu oudoksi, tunnistamattomaksi maisemaksi, johon liittyvät aiemmat saamelaiset paikannimet eivät enää päde.
Onko Suomessa keikahduspiste jo tullut – vain 23 % saamelaislapsista ja -nuorista asuu saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuu nyt kolmas sukupolvi saamelaisia, ja voidaankin puhua jo kaupunkisaamelaiskulttuurista. Saamelaisen väestörakenteen kehitys vaikuttaa ratkaisevasti ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, ja saamelaisten väestömäärä on jo nyt kriittisen alhainen kotiseutualueella. Meillä on porosiitoja, joissa ei ole riittävästi nuoria ja lapsia jatkamaan elinkeinoja. Milloin poro ei enää pysty sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja milloin poroelon hyvinvointi ja lajityypillinen elämä on muuttunut?
Ratkaisevaa koko saamelaiskulttuurille ja perinteisille saamelaiselinkeinoille on, millaisiin elämänvalintoihin ja asuinpaikkoihin ne saamelaislapset ja -nuoret, jotka asuvat saamelaisten kotiseutualueella, päätyvät. Me tiedämme hyvin selvästi miten yhden sukupolven aikana tapahtunut saamen kielen tai elinkeinon loppuminen on johtanut kielen ja perinteen kuolemiseen suvussa – tästä on mm. saamelaisten totuus- ja sovintokomissio kerännyt laajasti tietoa.
Toimenpiteet, mitä tehdään nyt, ratkaisevat saamen kansan tulevaisuuden. Toimenpiteillä on kiire. Tarvitsemme keskustelua, tutkimustietoa ja saamelaisen perinteisen tiedon haltijoiden näkemyksiä ja ajatuksia siitä, mitkä ovat sosiaaliset ja kulttuuriset keikahduspisteet saamelaisille alkuperäiskansana ilmastonmuutoksessa. Näitä asioita saamelaisen ilmastoneuvostonkin tulee pohtia ja löytää toimenpiteitä, joilla voimme estää sosiaalisten ja kulttuuristen keikahduspisteiden saavuttamista. Ratkaisuja keikahduspisteisiin tulisi löytää mahdollisesti laadittavassa saamelaisessa ilmastonmuutoksen sopeutumisohjelmassa.
Klemetti Näkkäläjärvi
Saamelaisen ilmastoneuvoston puheenjohtaja
Kuva: Klemetti Näkkäläjärvi, Mänty Pöyristunturin erämaa-alueen tunturilla