Saamelainen ilmastoneuvosto keskittyy lausunnossaan saamelaisten kotiseutualueen tilanteeseen.
Suurimmat uhat saamelaisten kotiseutualueen luontotyypeille ovat metsittyminen ja pensastuminen, sekä tulokaslajien leviäminen alueelle. Lisäksi osa alueen vanhoista metsistä on suojelemattomia, ja ne tulisi saada suojelun piiriin. Saamelaisten kotiseutualueella ennallistamistoimet poikkeavat muusta Suomesta, koska ennallistamisen suurin tarve johtuu ilmastonmuutoksesta, ei metsäteollisuuden tai maatalouden toimista. Saamelainen ilmastoneuvosto pitää myönteisenä, että kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnoksessa tunnistetaan saamelaisten kotiseutualueen erityisasema ja poronhoidon merkitys osana luonnon monimuotoisuuden turvaamista, ja että suunnitelman valmistelusta on käyty saamelaiskäräjälain 9 §:n mukaiset neuvottelut.
Ilmastoneuvosto kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että tunturiluontotyyppejä koskeva toimenpidekokonaisuus jää tässä vaiheessa hyvin yleisluontoiseksi: konkreettiset pinta-alatavoitteet ja toimenpiteiden yksityiskohdat on jätetty myöhempään valmisteluun, eikä toimenpiteisiin ole budjetoitu resursseja. Tämän lisäksi useita tunturiekosysteemin kannalta keskeisiä osatekijöitä, kuten tunturikoivikot, tunturikankaat ja palsasuot, ei mainita luonnoksessa lainkaan, vaikka niiden tila kytkeytyy suoraan sekä poronhoidon harjoittamisedellytyksiin että ilmastonmuutoksen etenemiseen saamelaisten kotiseutualueella.
Ilmastoneuvosto katsoo, että tutkimustieto ja saamelainen perinteinen tieto poronhoidon ja luontotyyppien vuorovaikutuksesta tulisi tuoda huomattavasti nykyistä järjestelmällisemmin osaksi suunnitelman tietopohjaa jo tässä vaiheessa, eikä vasta seuraavassa päivityksessä vuonna 2032.