Alueeni kevättulvat ovat vähentyneet viimeisen 20 vuoden aikana merkittävästi. Ilmiö näyttää liittyvän lumien sulamisen tapaan ja intensiteettiin. Ilmiö näyttää olevan täysin riippumaton kevään tulon ajankohdasta ja melko riippumaton myös lumen määrästä tai vesiarvosta.
Perimätiedon mukaan suuret kevättulvat ovat tärkeitä virtavesien siivoamisen kannalta. Tämä siivoaminen koskee niin luonnon omien roskien kuin ihmistoiminnasta tulleiden roskienkin siivoamista. Lisäksi kevättulvat siivoavat jokien pohjaan kertynyttä sedimenttiä pitäen näin kunnossa virtavesissä kutevien kalojen kutupaikkoja.
Alueellamme on kolme kevätkutuista kalalajia: harjus, ahven ja hauki. Näistä hauki kutee hyvin matalaan veteen rantasaraikkoihin ja muihin kasveihin. Runsaiden kevättulvien aikana hauki kutenee niin lähelle rantaa, että suuri osa mädistä jää kuiville tulvan laskiessa ja näin tuhoutuu. Vähäisten kevättulvien aikana hauen kutu onnistunee paremmin. Toisaalta tutkimustieto vahvistaa, että haukikannat hyötyvät veden lämpötilan noususta. Vesistöjemme (Teno, Utsjoki, Vetsijoki ja Inarinjoki, sekä Norjan puolen Iešjoki) haukikannat ovatkin kasvaneet voimakkaasti viimeisen 20 vuoden aikana samalla, kun kevättulvat ovat vähentyneet. Tutkimusten mukaan haukien predaatio kohdistuu voimakkaasti lohenpoikasiin. Iešjoella vaellusikäisistä lohenpoikasista yli puolet joutuu haukien suihin.
Kevättulvien vähenemiseen voisi olla ainakin kolme mahdollista syytä. Lumen määrä ei ainakaan voi olla selittävä tekijä, koska alueemme sademäärät talvella ja keväällä eivät ole vähentyneet (Ramádat 1/2025). Yksi mahdollinen syy voi olla informantti A:n havainto roudan katoamisesta/vähenemisestä (Ramádat 1/2025, s. 22 ja 30). Vähäinen routa edesauttaa sulamisvesien imeytymistä maaperään.
Toinen mahdollinen selitys on sittenkin muutokset sateisuudessa. Ramádat 1/2025-raportti tarkastelee sateisuuden vaihteluita valitettavasti vain vuodenaikatasolla. Kuukausittainen tai jopa viikoittainen tarkastelukulma voisi kertoa meille, että lumien sulamisajan eli huhtikuun lopun ja toukokuun alun sateisuus on vähentynyt merkittävästi. Ainakin omat havaintoni viittaavat siihen. Muistaakseni viimeisin runsassateinen huhti-toukokuun vaihde oli 2011. Lumien sulamisajan sateet nopeuttavat lumien sulamista voimakkaasti edesauttaen näin tulvien syntymistä. Tämän ajankohdan sateiden olomuodollakaan ei näytä olevan vaikutusta lumien sulamiseen, myös lumen sataminen tähän aikaan kiihdyttää lumen sulamista.
Kolmas ja mielestäni merkittävin syy on lumien sulamisajan vuorokautisten lämpötilavaihteluiden muutos ehkä ilmastonmuutoksen myötä. Viime vuosikymmeninä huhti-toukokuun vaihteessa maanpinnan lämpötila vaihtelee pitkään yhä enemmän muutamasta plusasteesta hieman pakkasen puolelle. Sulavan lumen jäätyessä yön aikana suuri osa lumen kosteudesta haihtuu ilmaan, eikä näin auta kevättulvien syntymistä. Perinteisen tiedon haltijat totevatkin, että nykyään lumet katoavat ikään kuin huomaamatta. Aiemmin vuorokautinen lämpötila pysyi lumien sulamisaikana selkeämmin joko pakkasen tai plussan puolella.
Tenojoen vesistöstä lienee saatavilla pitkäaikaisia tilastoja tulvista. Ainakin Tenon Pulmangissa Norjan puolella on tilastoitu vedenkorkeuksia hyvin pitkään, ehkä muuallakin Tenon vesistössä. Myös Turun yliopiston Kevon tutkimusasemalla lienee vastaavia tilastoja. Niiden tulkinnassa on kuitenkin syytä pitää mielessä Tenon vesistön eri osien vaihtelevaisuus. Tulvia tasaavia järvilaajentumia ja/tai laajoja suoalueita on Tenojoen vesistössä ja sen sivujoissa seuraavilla alueilla: Pulmankijoki, Vetsijoki, Ylä-Utsjoki ja Iešjoki. Tenon pääuomassa, Inarinjoella ja Karasjoella tällaisia tulvia tasaavia tekijöitä on vähän. Ala-Utsjoen tulvatilanteeseen vaikuttavat voimakkaasti kaksi sen suurta sivujokea: Tsarsjoki ja Kevojoki. Niissä tulvia tasaavia tekijöitä on myös vähän. Tämän vuoksi Kevon tutkimushavainnot eivät kuvasta Ylä-Utsjoen tulvatilannetta.
Jos kevättulvat ovat vähentyneet merkittävästi viime vuosikymmeniä ja sillä on vaikutuksia mm. haukikantoihin ja sitä kautta lohenpoikasiin kohdistuvaan predaatioon, se heikentää osaltaan Tenon vesistön lohikantojen elinvoimaa. Tämä puolestaan heikentää Tenon vesistön jokisaamelaisen kulttuurin elinvoimaisuutta.
Esko Aikio
Saamelaisen ilmastoneuvoston jäsen
Lähteet:
Näkkäläjärvi, K., Gregow, H., Ahonen, S-J., Hautala, J., Jaakkola, J.K., Juntunen, S., Laurila, T.K.
Ilmastonmuutoksen nykyiset ja ennakoidut vaikutukset saamelaiskulttuurille. Ramádat –
Saamelaisen ilmastoneuvoston julkaisuja 1/2025. Saamelainen ilmastoneuvosto.
Kuva: Jäniskoski Juutuanjoessa. Kuvaaja: Mari Kuoppamaa.